Kulujen edelleenlaskutus ja läpikulkuerät

Kulujen edelleenlaskutus tarkoittaa tilannetta, jossa yritys maksaa kulun toisen yrityksen puolesta ja laskuttaa sen myöhemmin tältä takaisin.

• Edelleenlaskutus on yleensä arvonlisäverollista myyntiä.
• Kulun arvonlisäverokanta on pääsääntöisesti sama kuin alkuperäisellä kululla, koska tavaran tai palvelun luonne ei muutu.
• Jos edelleenlaskutukseen lisätään esimerkiksi käsittely- tai laskutusmaksu, myös se on arvonlisäverollista ja sillä on sama verokanta kuin edelleenlaskutettavalla kululla.
• Vaikka alkuperäinen lasku olisi ollut arvonlisäveroton esimerkiksi myyjän aseman vuoksi, edelleenlaskutus voi silti olla arvonlisäverollista, jos edelleenlaskuttajan verottomuuden edellytykset eivät täyty.
• Kansainvälisissä edelleenlaskutuksissa sovelletaan tavallisia arvonlisäveron myyntimaasäännöksiä.
• Jos kulun edelleenlaskuttaja ei ole arvonlisäverovelvollinen, se ei voi lisätä edelleenlaskutettavaan kuluun arvonlisäveroa.

Yrityksen omat kulut

Jos yritys laskuttaa asiakkaalta omasta myymästään tavarasta tai palvelusta aiheutuneita kuluja (esimerkiksi matkakulut, materiaalit tai postikulut), kyse ei ole edelleenlaskutuksesta.

Tällaiset kulut ovat osa myytävän tavaran tai palvelun hintaa, ja ne laskutetaan aina samalla arvonlisäverokannalla kuin varsinainen myynti, riippumatta siitä, millä verokannalla kulut on alun perin ostettu.

Arvonlisäveroton läpikulkuerä

Läpikulkuerä tarkoittaa kustannusta, jonka yritys maksaa asiakkaan nimissä ja lukuun ja veloittaa asiakkaalta takaisin ilman katetta. Tyypillisiä läpikulkueriä ovat esimerkiksi asiakkaan puolesta maksetut viranomaismaksut.

Jotta kyse olisi arvonlisäverottomasta läpikulkuerästä, seuraavien ehtojen tulee täyttyä:

• maksu on asiakkaan nimissä ja lukuun,
• yritys käsittelee sen kirjanpidossaan läpikulkueränä,
• kustannus veloitetaan asiakkaalta täsmälleen saman suuruisena ilman katetta.

Läpikulkuerään ei voi lisätä omaa palkkiota. Jos yritys veloittaa lisäksi palvelumaksun, tämä palkkio on normaalia arvonlisäverollista myyntiä.

Tyypillisiä läpikulkueriä ovat esimerkiksi asiakkaan puolesta maksetut viisumi-, rekisteröinti-, kilpi- ja muut viranomaismaksut sekä tietyt maahantuontiin tai oikeudenkäyntiin liittyvät viranomaismaksut.

Jos läpikulkuerän edellytykset eivät täyty, kustannus käsitellään yleensä joko osana yrityksen omaa myyntiä tai kulujen edelleenlaskutuksena, jolloin siihen sovelletaan arvonlisäveron yleisiä sääntöjä.